Päivä 3, You kill it, we grill it

29.06.06 klo 21.55

Elämä jatkuu.

Kun vähän meni eilisilta pitkäksi, niin passasin pyöräretken tänään, nukuin pitkään, söin hyvän aamiaisen ja painelin suunnittelemaan tulevia reissuja. Keskustassa hieman kierreltyäni ja turisti-infossa istuskeltuani totesin että pitää kierrellä ilmoitustaulut backpackkeri hostelleissa läpi ja etsiä joku kyyti etelään Pine Creekiä kohti. Valtatie kohti Alice Springsiä ja isoa punaista kiveä kohti kulkee kylän läpi ja tuonne isolle järkäleelle valtaosa autollisista "aidon australian" etsijöistä täältä suunnistaa.

Sinne myös Maren siirsi nätin ruhonsa aikaiseen aamulla, illalla hyvästeltiin ja sanoi tulevansa mua moikkaamaan Newcastleen ohikulkumatkalla. Harmi sinällään että hän lähti, pirun mukava ja järki-päässä-jalat-maassa -oloinen tytsi tuntui olevan. No, elämä on.

Ja Pine Creekistä onkin sitten enää kivenheitto Katherineen, sen matkan voin vaikka liftatakin. Ja jos kaikki muu epäonnistuu, aina on luotettava Greyhound. Tai makuupussi ja tähtitaivas.

Katherine onkin oikeasti ihan keskisuuri kylä, josta löytyy kaikki sivistyksen vaatimat palvelut ja alueella näyttää olevan kaikkea muutakin kuin jokiseikkailut kanootin kera. Voisin ottaa hostellin sieltä, viettää jopa hetken verran pidempään paikan päällä ja katsella mitä tekemistä sitä siellä keksisi.

Kävin myös intternettiä tutkimassa kaupungin kirjastossa, jossa touhu oli kiskurihintaisiin hostellihintoihin verrattuna siedettävä, ts. ilmainen. Eka kirjasto mun elämässä jonne mennessä piti metallinpaljastimen läpi kulkea. Syynä ei ollut tuhottoman arvokas kirjastokokoelma vaan se fakta että kirjasto sijaitsi samassa rakennuksessa parlamenttitalon kanssa. Voisin melkein lyödä vetoa että tuima vartijatäti löi mulle silmää, onneksi kumihanskoilta säästyttiin tällä kertaa. Riippuen tietty mitä täti niiden kanssa oikein olisi aikonut tehdä.

Kirjaston syövereistä ulos astuttuani pilviverho oli kadonnut ja aurinko lämmitti taas tuttuun tapaan. Siispä pikamarssia hostellin uima-altaan reunalle ja öljyt pintaan, päivän D-vitamiinit oli saatava. Jennin kanssa taas vähän suomen kieltä vetreytettiin, hänellä on 10kk takana ja pari vuotta edessä. Restonomikouluun Helsingissä oli kuulemma hakenut vain sen takia että sieltä pääsi vaihtoon helposti, nyt on työskennellyt vähän missä sattuu, tällä hetkellä yliopiston kahvilassa. Vielä vuosi ausseja ja vuosi Uutta Seelantia olisi hällä suunnitelmissa, kuulemma mikäs siinä kun mikään ei kotonakaan odota.

Auringon alkaessa valmistautua maille menoa varten pesin aurinkorasvat pois, nostin repun selkään ja suuntasin askeleeni Mindil Marketia kohti, sille samalle rannalle jossa auringonlaskua käytiin katselemassa. Tällä kertaa paikalla tosin oli hieman enemmän possea, ruokakojua ja rihkamamarkettia oli pilvin pimein. Illallisen siellä kojuista poimin suuhuni ja huuhdoin kaiken alas tuoreista hedelmistä tehdyn mehun kera, otin stressiä rentouttavan (niska)thaihieronnan ja katselin auringonlaskua. Näppärä oli täti käsistään, muutaman vinkin tallensin aivokoppaan tulevaisuuden varalle.

Torilla oli myös mahottoman tuoretta lihaa tarjoava Roadkill -koju, josta tämän päiväinen otsikkokin on repäisty. Tarjolla oli kaikenlaista lihaa emusta kenguruiden kautta opossumeihin ja krokotiileihin vartaaseen pistettynä. Pistää miettimään kuinka kroko on joutunut auton uhriksi, mutta olkoon. Kanalta se maistui.

Löysin tänään aussisiiderin (tai oikeestaan eilisiltana), Tasmaniassa valmistetaan melko siedettävää omenaista Mercury-siideriä. Ja tiedoksi teille miehisille miehille jotka eivät akkojen litkuihin koske, englannissa kunnon tuhti omenasiideri kuuluu olevan oluttakin miehisempää. Uskon brittejä.

Debralle tulee kavereita tänään kaupunkiin, pitänee lähteä tarkastamaan minkälaisia brittejä he oikein ovat. Toivottavasti tyttöjä. Huomiseen!