Päivä 4, The lift

30.06.06 klo 20.30

Joku joskus totesi että kylläpä sinä Matti kirjoitat paljon blogiisi. No helvetti, on taas ollut sellaset 24 tuntia että bestseller-romaanin näistä voisi kasata ja lopuilla napsia pari pikkupokkaria. Joten ottakaapa kahvikupponen (tai siideri/olut/muu, ihan miten haluatte) kouraan, rentouttakaa itsenne ja hypätkää kyytiin.

Debran kaverit eivät olleet tyttöjä, vaan pariskunta ja vielä kuolettavan tylsä sellainen. Joten heidän siirtyessä keskustan pubeihin annoin heidän mennä ja otin uuden oluen altaan reunalla. En voi sanoa "toisen oluen", kun en oikein pysynyt laskuissa mukana.

Siinä sitten turistiin niitä näitä tutulla porukalla, isoja kaikennähneitä miehiä, reissaajatyttöjä, minä ja kolme saksalaista vasta lukion päättänyttä pikkutyttöä. Tytöt ei oikein puhu englantia, ovat kovin nättejä, saapuivat maahan toissapäivänä ja aikovat viettää vuoden maassa. Ja pukeutuvat samalla tavalla, jopa kengät ovat samanlaiset. Paidassa heillä lukee "ABI 2006" ja "Australien 06/07" ja melko bimboilta vaikuttavat ensikokemuksien perusteella. Tulee tytöillä olemaan kova vuosi. No, kaikkien meidän on se oppi jostain haettava, miksei siis Australiasta?

Nyt mä ymmärrän jo irkkuakin, en täydellisesti, mutta jo pääjuonen lauseista saa kiinni. Kellon lyödessä puoltayötä sanoin kavereille morjes ja siirsin itseni keskustan suuntaan. Olihan se jo aika käydä menoa katsastamassa, yllättävän pitkään sain itseni pidettyä yökerhoista poissa.

Eka paikka oli nimeltään Shenannigans, irkkupubi jossa oli "Schoolies Night". Elikkäs suomeksi työntekijät oli seksuaalisia fantasioita kiihoittavissa pikkumekoissa ja valkoisissa paidoissa, lavalla oli esitanssijoita vielä hieman vähemmissä kankaissa ja seksikkäin pariskunta -tanssikilpailu oli ohjelmanumeroissa.

Tyhjensin olueni n. minuutissa ja vaihdoin paikkaa. Ihme touhua että pitää tuollaisia tapahtumia järjestää, ollaanko me miehet oikeesti niin epätoivoisia että se kannattaa? Eri asia sinällään jos itse asiakkaat on pukutouhussa mukana, mutta joo.

Hetken keskustaa käveltyäni löysin seuraavan paikan. Tanssijalan jo hieman vipattaessa ja lantion kurissa pitämisen vaatiessa tolkutonta mielenkontrollia paikka osoittautui hyvinkin oikeaksi. The Vic, alakerrassa livemusiikkia, ylhäällä diskohittiä lavalla ja pöydillä tanssien ja sivuhuoneessa bilistä hämyisessä tunnelmassa. Tää on mun paikka.

Tanssimiseen kyllästyttyäni siirryin analysoimaan iskuyrityksiä sivusta. Loppupäätelmäksi totesin että aivan yhtä epätoivoisia aussitkin ovat kännissä ollessaan kuin perussuomalaiset, tilasin uuden oluen ja painuin bilishuoneen puolelle.

Eka peliseurue oli kännissä kuin käet, polttareita viettivät. Ja vuorossa oli taas "ikinä en oo ennen nähnyt" -tilanne, sulho ei varmasti nähnyt enää bilispalloja mutta teki silti uskomattomia upotuksia. Heidät murskattuani seuraava seurue oli kovin iloisella päällä olevia parikymppisiä perusduunareita, jotka olivat nauttineet muutakin kuin ilolientä. Ei pelistä oikein mitään tullut, kun pojat oli niin spontaaneja, kesken lyönnin oli mahdollista siirtyä tanssilattialle hetkeksi mailan kanssa joraamaan. No, juteltiin siinä niitä näitä, pojat olivat otettuja skandinaavisesta taustastani ja kutsuivat mut ties mihin kekkereihin lähiaikoina.

Oon tainnut ilmauksen "kutsua tulevien lasten kummiksi" jo käyttää, mutta aika lähellä tätä tilanne taas oli. Pelin jälkeen käytiin taas vähän joraamassa livemusiikin tahtiin, poikien jäädessä iskemään rumiluksia mä siirryin takavasemmalle ja ovesta ulos. Suuntana hostelli, kello oli kuitenkin jo neljä.

Hostellilla oli altaalla vielä pienimuotoiset kekkerit käynnissä, pari vonkaavaa miehenrumilusta ja muutama mimmi. Sekä Jack Danielia. Mikäs siinä, tunnin verran siinä istuskeltiin, ja englanninkieleni kärsiessä myrkytystilan johdosta päätin että huominen pyöräretki taitaa taas siirtyä ja raahasin itseni petiin.

Aamuauringon sarastaessa käänsin kylkeäni ja heräsin lopulta kahdelta iltapäivällä. Ruokailin, juttelin muutaman hostellivieraan kanssa ja raapustelin pari ilmoitusta kyytitarpeestani Katherinen alueelle. Näitä läksin jakamaan keskustan backpackkerhostelleihin, mutta jo toisessa paikassa tärppäsi. Ei tarvinnut lappuja ilmoitustauluille kiinnitellä.

Téa, 23v ranskatar Champagnen alueelta kaipasi täytettä tyhjään '91 valmistettuun Toyota 4WD maasturiinsa, joten mikäs siinä. Puhelinsoitolla tyttö kiinni ja ajatuksia vaihtamaan kahvilaan. Hän matkustaa Cairnsiin asti, mutta menomatkalla meinasi Lithfieldin luonnonpuiston ja Katherinen joet tarkastaa, ja oli valmis ehdotuksille munkin suunnitelmista. Eikä häntä haitannut vaikka pois kyydistä hyppäisinkin Katherinessa. Ja kun vielä tuntuu olevan mukava tytsi, niin mikä jottei.

In your face, Greyhound. Maanantaina olisi lähtö aikaiseen aamusta, juurikin niin kuin mä olin suunnitellut. Tosin nyt mukana on matkaseuraa ja kulkupeli, joten ehkä viihdyn reissussa pidempään kuin olin alkuun suunnitellut. Ehkä vielä yksi ihminen on kyytiin tulossa kuluja jakamaan, mutta sepä siitä. Tytöltä löytyy teltta ja kaikki muutkin leiriytymisvälineet, joten majoituskaan ei ole ongelma.

Nyt sitten vietetään viikonloppu aikaa tappaen, ehkä voisi jo vähän etukäteen Téan kanssa hengailla ja sitten maanantaina virkeänä siirtyä etelää kohti. Pääsen myös ajamaan nelivetoa Outbackissa, ei olekaan ennen tullut kokeiltua.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Viikonloppunahan täällä tapahtuu yhtä jos toista. Olisi hirmuiset autokilpailut lähiautoradalla, lisää Mindillin markettia ja lauantaiset Territory Dayt. Tämä juhla onkin sitten kotimaan uutta vuotta vastaava, ainut päivä Australiassa kun ihmiset saa ampua raketteja luvan kanssa. Olin väärässä aiemmin, ACT:ssa raketteja saa myydä ja ostaa, mutta ei käyttää. Hulluako? Ei kommenttia.

On kuulemma tiedossa enemmän ilmansaastetta kuin Sydneyssä ja Melbournessa ruuhka-aikaan yhteensä, joten aika riehakkaat kekkerit taitaa olla tiedossa. Ja mulla ei ollut mitään tietoa tästä tapahtumasta etukäteen, säkällä vaan satuin paikalle oikeaan aikaan.

Niin, ja Téa kertoi että tällä hetkellä valtaosta Kakadun puiston nähtävyyksistä on suljettu tulvan vuoksi, joten sielläkään ei ei olisi niin paljon nähtävää ollut tällä viikolla. Hyvä että päätin käydä Katherinen alueella ensin.

Mitenkä pitkään tää säkä voi oikeesti jatkua?

Nyt illalla otan rauhallisesti, huomenna herään aikaiseen ja vuokraan viimein sen fillarin. Oikeesti. Tosin altaalla olisi taas menoa ja tunnin päästä alkaisi Johnny Cashista kertova leffa ulkoilmateatterissa. On se elämä vaan valintoja täynnä.