Kakadun vika päivä

Ottaen huomioon että keskimääräisesti tähän aikaan vuodesta Top End saa sadetta minimaalisen vähän (vettä ei vaan sada), päivä alkoi kovin kummallisesti. Tai oikeastaan se alkoi jo yöllä, oli pakko kaivaa teltalle sadesuojatkin pussista esille. Päivä oli oikeastaan koko ajan sateinen, taivas oli pilvessä ja tihkutteli pitkin päivää. Eihän se lämpötilaa laskenut, se märkä rätti oli nyt täysin ympäröinyt meidät. Eipä tarvinnut aurinkorasvaa käyttää.

No, toisaalta nyt sai samalla rahalla vähän ideaa minkälainen keli on sadekauden aikana, vain ukkosmyrskyt puuttuivat.

Aamupala vesisateessa ja taas lähdettiin matkaan. Yellow Waterin ääressä käytiin ensin katselemassa vesilintuja, sitten Warradjan kulttuurikeskuksessa ihastelemassa aboriginaalitaidetta ja lopulta vielä ihan oikeita maalauksia kalliossa Nanguluwurin alueella tutkailemassa. Joo, ei noi nimet mullekaan mitään sano, mutta ne on tärkeitä paikallisille. Eri kulttuuri, eri tavat.

Noista kalliomaalauksista nyt vielä sen verran, että mulla ne ei ainakaan hirmuisia tunteita herätä. Ne nyt vaan on raapustuksia kivessä, tosin pirun vanhoja sellaisia. Oiskohan nuo sanoneet 40 000 vuotta sitten vanhimpien ilmestyneen, ja vielä tänäkin päivänä niitä aboriginaalit maalailee. Toi siis tekee kansasta vanhimman vielä elossa olevan jengin meidän pallolla. Muutenkin koko kulttuuri heillä on todella laaja, itselläni ei vaan ole ollut mielenkiintoa asiaa tutkia sen tarkemmin.

Kalliomaalauksia aikamme katseltuamme otimme suunnan kohti Darwinia, matkaahan todellakin oli se rapiat parisataa kilsaa takaisin. Vielä pysähdyimme yhdessä paikassa jollain farmilla vähän lammessa kanotteillen, sekä söimme lounaan. Oli sellaset inkkarikajakit, yllättävän nopeasti ne kulkee kun niitä oikein meloo.

Nyt fiksuimmat teistä jo varmaan ihmettelivätkin mikä piru meidät sai hentoihin kajakkeihin veden pinnalle kellumaan ainoina aseinamme säälittävät melat valtavilta matelijoilta suojaamaan? Syynä oli veden laatu, siinä kasvoi jonkinlaista kasvia, jota krokotiilit eivät vaan siedä. Samaa on myös jokien pohjalla, mutta siellä vesi virtaa jatkuvasti, kun taas tässä lammessa se seisoo paikallaan. Muuten aikalailla kaikki lätäköt Kakadun ja NT:n alueella ovat hyvin todennäköisiä kohteita syvyyksissä vaaniville krokoille. Parempi uskoa niitä varoituskylttejä, kuten jo aiemmin mainitsinkin.

Pimeys saapui meidän lähestyessä Darwinia, yhdellä huoltsikalla käytiin oluet ostamassa reissun loppua juhlistamaan. Brändinä Australialainen Coopers Sparkling Ale, vastikään Saksassa maailman parhaaksi olueksi tituleerattu mallasjuoma. Antaa italiaanojen viedä World Cuppi, aussit keskittyy olennaiseen.

Mut tiputtivat pois ekana, sovittiin vielä muutaman seurueemme ihmisen kanssa käydä illalla vähän keskustassa ruokailemassa ns. sivistyneesti ja samalla vähän bailaamassa. Tähän auttoi The Vic -baariin annettu ilmainen lounas-kuponki, jonne siis suuntasimme nopeasti siistiydyttyämme. Tai siis mä olin nopea, muilla meni tunnin verran enemmän aikaa. Kävin siis ostamassa oluen ja istuskelin puistossa viilenevästä Darwinin illasta nauttien.

Samassa puistossa oli myös eräskin nuoripari päätynyt lemmenleikkejä harrastamaan, oli piknik-pöytä luovassa käytössä. Kävin kaverille yläviitosen heittämässä ja siirryin sivummalle tähtiä katselemaan. Tulivat muuten vielä morjestamaan leikkinsä lopetettuaan, halusivat tarjota oluet lähipubissa. Kieltäydyin kohteliaasti, olihan muut safariseurueestamme jo saaneet itsensä edustuskuntoon. Mutta pakko myöntää että on se vaan pakko tykätä aussiasenteesta.

Monica, Annie, mä ja David siinä iltaa vietettiin, tyttöjen piti harmi kyllä suunnistaa kohti lentokenttää kahden aikaan yöllä. Cairnsiin olivat matkalla, josta niin monelle reppumatkaajalle tuttu itärannikon seikkailu olisi tiedossa. Monica lentää takaisin Italiaan Brisbanesta, mutta Annie lupasi tulla morjestamaan mua Newcastleen ohi kulkiessaan. David vuorostaan lentää Eurooppaan, vuoden verran meinasi mun vastaavaa seikkailua vanhalla mantereella suorittaa. Sanoi harkitsevansa Suomen helmikuun pakkasia, mutta ei luvannut mitään. Saattapi olla että pitää kaverille yösijaa järkätä jos päättää tulla poikkeamaan.

Että sellaista reissua. Vaikka Kakadu melkoinen elämys olikin ja käyttämääni yritystä suosittelenkin varauksetta, ensi kerralla pidän satavarmasti huolen etten päädy samaan ryhmään noin monen ei-niin-säännöllisesti-liikkuvan ihmisen kera. Kyllä nyt ihmisen pitää pystyä päivä kävelemään, herranjumala.