Junassa välillä Sydney-Newcastle, ke-iltana klo 21.40

Mun pitäisi tehdä enkun esitelmää, mutta kun ei nappaa, niin kirjoittelenpa tuntoja tältä ja eiliseltä päivältä. Aikaahan mulla on, junamatka kestää tosissaan sen kolmisen tuntia. Tää on vähän sama kuin päättäisi lähteä Joutseno/Lappeenranta akselilta shoppailemaan Helsinkiin, kun "tuli sellanen fiilis". Mutta onpahan halpaa kuin saippua, meno-paluu maksoi kympin euroissa.

Eilisessä ei oikeen ollut mitään kerrottavaa, käytin päiväni aikalailla nukkumiseen ja autotietoudella itseni sivistämiseen. Jotenkin tuntuu että mä oon viimeinen ylhäällä illalla ja eka hereillä aamulla koko kämpässä. Ja kämppikset ihmettelee kun mä en pysy aloillani, heillä illat kuluu aikalailla O.C.:ta/Frendejä/Simpsoneita/lisää tähän joku hyvä nuorisosarja DVD:ltä katsellen. Siis jos telkkarista ei tule Suurin laihduttaja/Onnenpyörä/Oprah.

Tänään sitten kävin aamulla tunnin opiskelemassa, ruokailin kotona ja suuntasin kulkuni kohti Sydneytä. Menomatkalla lueskelin oikeestaan koko matkan surffauksen historiaa ja tein muistiinpanoja, nyt pitäisi tosissaan seuraavaksi kasata esitelmä siitä. Mutta sehän on vasta maanantaina, onhan tässä aikaa. Päätin myös skipata sen viikonloppuseikkailun, tiedossa olisi 20km marssia luontoa katsellen, telttailua ja sitten suunnistusta. Ei siis mitään extreme-urheilua, tylsää. Käyn mieluummin pelaamassa futista sunnuntaina ja teen kouluhommia muun ajan.

Ja pieni flash-back maanantailta, kävin kokeilemassa autolla ajoa tässä maassa, Loraine oli hommannut auton. Onhan se vähän hullua, piti melkein istua vasemman käden päällä ettei tule pelkästään sillä ohjattua autoa. Aina kun istuu penkille, niin on vaan pakko hokea mantraa "aja vasemmalla, aja vasemmalla". Mutta kyllä siihenkin tottuu, ei me pitkään ajettu mutta tuntuman siitä sai. Vielä vähän on nuo väistämisvelvollisuudetkin hakusessa, mutta ehtiihän niitä opetella. Päätin tällä kertaa väistää kaikkia.

Sydneyssä kävelin keskustan päästä päähän, tavoitteena oli tutkia jos löytyisi surffilautaa. Eihän ne keskustan liikkeet mitään tarjoa, pitäisi mennä Bondille/Manlyyn/muiden biitsien tuntumaan, siellä ne oikeat lautaliikkeet pitää majaa. No, tulipahan päivän liikunta-annos suoritettua.

Siitä sitten välipalan nautittuani oopperatalon kupeessa menin juna-asemalle ja hetken tavattuani aikatauluja ostin lipun Parramattaan, Sydneyn esikaupunkiin. Reilulla eurolla puolen tunnin matka perille ja soitto autokaverille. Se tuli mut noutamaan rotiskollaan (mahdollisesti mun rotisko viikon kuluttua), ja etsimme tiemme kohti hänen kotiaan.

Siinä sitten vähän potkiskeltiin renkaita, katseltiin moottoria, tutkittiin papereita ja tuumittiin tulevaisuutta. Kyseessähän on ei sen enempää tai vähempää kuin vm. 72 VW Kombi, tunnettu myös nimellä H.I.P.P.I, Hemmetin Ihana Pilv.. Pakokaasun Poltto Instanssi, suoraan vapaan rakkauden, Jimmy Hendrixin ja flowerpowerin ajalta. Se ei ole pelkkä auto, se on elämäntapa. Kukertavan violettina kori kiilsi ilta-auringossa kun hän asemalle mua noutamaan saapui.

Omistaja oli kieltämättä juuri sen näköinen jota odotinkin tuollaisen vaunun omistajalta: pitkät tummat hiukset ja pyöreät silmälasit, vain kitara ja se laiton nautintoaine huulesta roikkumasta niin illuusio olisi ollut täydellinen. Eihän auto uuden veroinen ollut, mutta mitä mä siitä ymmärsin niin kyllä kaveri kaikkensa on tehnyt pitääkseen sen kunnossa, onpa ammatiltaan mekaanikko.

Ruostevaurioita oli paikka paikoin, etuiskarit olisi vaihdettava ja kaikkea muuta pientä oli ympäri autoa. Hintaa $1400, varmaan 600-1000 dollaria menisi kunnostuksiin. Riippuen tietysti miten hyvään kuntoon sen haluaa, kyllä tuohon rahaa saa palamaan. Mutta tärkeimmät osat toimi. Enkä nyt puhunut takapenkistä, pojat...

Parasta siinä vaan olisi se, että kaikki rekisteröinnit, vakuutukset ym. olisi kunnossa elokuun loppuun asti, joten (sormet ristissä) autoon ei periaatteessa tartteisi laittaa siirtomaksujen jälkeen laittaa rahaa muuta kuin bensaan. Kyllä autolla luultavimmin 6 kuukautta kulkisi vaikka väkisin ilman lisähuoltoja, mutta sittenpä se voisi olla valmis romuttamoon.

Mutta se tärkein, fiilis, oli tallella. Auto oli koristeltu sisältä mitä ihmeellisimmin hippimaalauksin, teki mieli lukita itsensä sisälle, sulkea silmänsä ja jäädä kuuntelemaan tarinoita mitä ajopelillä olisi kerrottavanaan. Juuri tällaista autoa mä oon miettinytkin, en mä halua mitään perus-toyotaa, jossa ei oo mitään munaa. Mitä sitten jos auto jättää joskus tielle, tärkeintä on asenne. No worries, mate.

Ainut ongelma oli, että koe-ajo ei tällä kertaa onnistunut. Knok-knok, kuulemma ekaa kertaa jäi valot päälle autoa sammuttaessa, kaverin piti jotain kikkailla sulakkeiden kanssa, jotta sai ne pois päältä. Ja ei halunnut käynnistää autoa enää, jottei akku kulu loppuun. No, en mä vielä oo sitä ostanut. Ja kun oltiin etukäteen jo sovittu että tällä kertaa tuun vaan katsomaan kokonaisuutta ja hakemaan fiiliksiä, hän halusi noita pikkujuttuja korjailla ennenkuin autosta luopuu, niin eipä tuo ongelma ole.

Tuohon hintaan autolla on tietysti melkoisesti muitakin ostajia, onhan tuo aika klassikkoainesta. Ja jälleenmyynnin kanssa ei varmasti tule ongelmia, kaikki backpackerit haluaa oman. Mutta kaveri oli vähän sitä mieltä että antaisi auton mieluummin sellaiselle, joka ei ajaisi sillä maan poikki ja hylkäisi tien poskeen, vaan pitäisi siitä huolta. Kyllähän tuollaisen vanhan rouvan kuuluu saada perheenjäsenen kohtelu. Tätä siinä kovasti lupailin, mä oon valmis vähän laittamaan rahaa kiinni jotta auton saa kuntoon ja katsomaan sen perään. Kun jos budjettina pidin sellaista 3K dollaria, niin onhan tuossa varaa kunnostaa. Varsinkin jos vähän vielä tinkaa hinnasta.

Mutta nyt on oikeesti aika siirtyä surffauksen historian pariin, katsotaan miten tämä tarina jatkuu. Lupasin pari päivää miettiä, viikonloppuna hällä olisi aikaa autoa katsoa ja joskus alkuviikosta mä sen ehtisin noutaa jos kaikki menee hyvin. Katsotaan nyt mitä tästä tulee. Thumbs up.

ti:
2006-03-14
21.5,26.2,0
23.7,77,6,S,7
25.0,61,6,SE,13

ke:
2006-03-15
20.9,28.5,0
22.1,83,8,Calm
26.8,74,5,NE,4