The Grand Prix Survivor Pack

Kerrankin on torstailla otsikko. Ja totesin muuten tossa illalla kämpille tullessani että ei eilen mikään torstai ollut, tänäänhän se vasta on. Menee pojalla lujaa. Täällä muuten toi kesä.. eiku talviaikaan siirtyminen oli siirretty viikolla näiden Melbournen Commonwealth Gamesien takia, täällä kelloja siirretään vasta tänä viikonloppuna. Ja vain osassa maata, muutama osavaltio ei siirrä kelloja ollenkaan.

Mutta takaisin tähän päivään. Kyllä muuten taas ehti näkemään ja kokemaan. Heräsin kasilta, kävin kaupassa, ostin vähän syötävää kämpille ja kympin junalla keskustaan. Ja olin takaisin siinä klo 10 aikaan illasta. Voisi romaanin kirjoitella, mutta jos tyydytään vaan tällaiseen mun tyyliseen pikkunovelliin. Peittoaa Stephen Kingin novellit milloin vain. Jos ei juonessa niin ainakin pituudessa.

Keskustassa ekana oli vuorossa turisti-infossa vierailu, sellanen A4 taittuu kovin paljon muvammin taskuun kuin lähestulkoon-pokkari-koko lonely P. Siinä Federation Squarella oli sitten GP-lipunmyyntikoppi, lunastin lippuni pois. Paikallinen kaveri sanoi että autot kuuluu keskustaan asti, mutta enhän mä multakorva muuta kuullut kuin keskustan liikenteen ääniä.

Koska sen valokuvauskurssin yhtenä arvostelukriteerinä on käydyt näyttelyt, seuraavana suunta kohti National Gallery of Victoriaa. Se oli kahdessa eri osassa, oli aussinäyttely ja kansainvälinen. Mä etsin valokuvataidetta, oli vähän niukasti tarjolla. Ei siinä että mä mitään taiteesta ymmärtäisin, mulle Michelangelon ja paikallisen poropeukalon raapustukset menee aika samasta, mutta pitää nyt kurssin takia edes vähän yrittää.

Olikin kyllä taas melkoiset näyttelyt. Joku kaveri oli väkästellyt harakanpesiä ja toinen hullu oli ne laittanut lasivitriiniin. Nätisti ne oli valaistu. Niitä siinä sitten opas koululuokalle esitteli. Jaksoin seisoa paikalla vain sen aikaa että kyllästyin flirttailemaan nätille blonditytölle yleisössä, sitten siirsin itseni eteenpäin. Seuraava huone ei ollut yhtään parempi; valkoiselle seinälle oli viritetty ruosteista verkkoaitaa pätkä ja toisella puolella oli jätesäkki roikkumassa seinällä. Kun sitten vielä näin lattialla olevan maailman rumimman maton, jonka päälle ei saanut astua, arvelin että nyt riittää.

Poismenomatkalla sivusilmällä huomasin sitten valokuvanäyttelyhuoneen, mutta eipä silläkään kaudeasti ollut annettavaa. Otinpa esitteen, jotta voin todistaa olleeni paikalla. Arvelin vielä yhden huoneen käydä, ja se osoittautuikin hyväksi valinnaksi. Siellä oli öljyvärimaalauksia maisemista, aika vaikuttavan yksityiskohtaisia ne oli. Jos saisi edes vähän samanoloisia kaapattua kameralla, niin olisin tyytyväinen.

Ulos, ja nappasin ratikan kiertääkseni keskustaa hetken aikaa. Melbournella on todella vilkas ratikkaliikenne, bussit kulkee oikeestaan vaan sinne minne ratikat ei yletä. Kun sitten on vielä metro ja lautat, niin tän paikan julkinen liikenne on aika namiskassa. Ja kaikkiin pääse samalla lipulla, joka on voimassa ekalla leimauksella 2 tuntia. Tähän mennessä käydyistä paikoista ehdottomasti toimivin systeemi, voittaa jopa Singaporen metron.

Keskustan laitamilta löytyi Queen Victoria Market, siellä söin ravitsevan nuudelikana-aterian ja kiertelin aluetta. Se oli taas sellainen rihkama-ruoka-rytky -tori, jossa oli halvalla kaikkea. En ostanut.

Muutaman keskustan kaupan kautta kohti ratikkapysäkkiä, josta suunta kohti Albert Parkia. Kello oli vähän päälle kaksi, johan se oli aika vähän vauhdin hurmaa siirtyä nauttimaan.

Ruuhkaahan ei hirveesti ollut, radalla oli jotain tusina-autoja paikalle vaivautuneita viihdyttämässä, mutta mähän tulin paikalle vain tutkimaan parhaat pelimestat enkä autojen takia. Olihan siellä kaikkea, mitä nyt autourheiluareenalta voisi odottaa: autoja, tyttöjä, tyttöjä autojen sisällä, tyttöjä autoihin maalattuna, tyttöjä myyntikojuissa, lisää tuunattuja autoja, olutta, auringonpaistetta. Kiersin siinä muutaman tunnin aikana alueen ympäri, löysin omat suosikkikatselupaikkani ja näin jopa formulan. Tosin sillä ei paljoa ajettu, se roikkui narujen varassa ja kiilteli auringossa. Mutta näin kuitenkin.

Kuviakin tietty on, mutta laitan ne näkyviin kunhan pääsen oman langan päähän, en viitsi isäntien kaistaa turhaa kuluttaa.

Joko kyllästyttää? Ei mun päivä ohi ollut, kellohan oli vasta viisi. Takaisin ratikkaan ja etelään, suuntana St Kilda, pubimekka. Kyllähän siellä menoa oli, mutta pitää käydä se tarkastamassa tarkemmin vaikka lauantai-iltana, nyt alkoi kello olla niin paljon että suuntasin takaisin kohti keskustaa.

Kävin siinä sitten miettimään että voisin jotain pientä hommata Marylle ja Jimille, joten kävin siinä kehittelemään ideoita. Tosin kello oli päälle kuusi, ja valtaosa erikoisliikkeistä kiinni. Aloitin ostamalla olutta, siitähän kaikki tykkää. Kukkaset hylkäsin ideana, koska 1) ne on hankala kuljettaa 2) mun keinot niitä saada tähän aikaan oli laittomia.

Seuraavaksi keksin tarjota jotain suomirihkamaa. Ottaen huomioon että eteläisestä Australiasta Suomi-aiheisen tavaran löytyminen kun valtaosa liikkeistä on jo kiinni painii samassa luokassa kuin järjellisen elämän löytyminen päätalon alakerrasta, idea oli mielestäni niin järjetön, että se oli pakko toteuttaa.

Ostin siis sinisen lahjakassin, valkoisen tyynyliinan, 120 cm pojalle tarkoitetun paidan, ompelutarvikkeet, kumiankkoja, australian lipun, sinisen pringles-purkin, siniseen käärepaperiin käärittyä valkosuklaata, valkoisia minttumakeisia ja vesipullon. Vesi tuli mulle, muut meni lahjaan.

Siinä sitten junaa odotellessani ja junassa matkustaessani väsäilin pienen hyvittelylahjani kasaan, olisi pitänyt olla lakki siinä edessä almujen keräämiseen, sen verran huomiota ompelutoiminteeni aiheutti Melbournen asemalla. Hulluja nuo suomalaiset.

"The Grand Prix Survivor Pack" oli syntynyt. Olutta kurkun kostukkeeksi, makeisia ja sipsejä naposteltavaksi, Suomen lippu heiluteltavaksi jos jostain kumman syystä Mark Webber ei kisaa voitakaan vaan Suomen ylpeys Kimi suihkuttelee shampanjaa korkeimmalta korokkeelta. Ja voi sitä heilutella muutenkin. Laitoin mukaan vielä keltaisen kumiankan sinisellä rusetilla ja valkoisilla siivillä kohdetta pehmittämään. Kaikkihan ankkoja rakastaa, lutuisia otuksia. Siinähän miettivät mikä sen tarkoitus oikein on...

Keskivertoa vilkkaampi päivä, ei nää kaikki oikeesti tällasia oo. Mut mun pitäisi oikeestaan käydä julkaisemaan omaa travelleriopasta, "Maailman metropolit Matin mukana muutamassa tunnissa". Minuutti olisi rimmannut paremmin, mutta ei nyt sentään liioitella. Eihän tässä hirveesti ehdi yhdessä paikassa olla, mutta kyllä mä ainakin mielestäni oon nähnyt kaiken tarvittavan.

Nyt palkitsin itseni Carlton (yksi Melbournen kaupunginosa) Draught -oluella, telkkari suoltaa torstai-illan futista (tosin aussisäännöillä, vähän kuin rugbya mutta ei lähelläkään) ja kohta painun nukkumaan.

Aamulla taas kasilta ylös, keskustassa tulisi olla kympin aikoihin kun Timppa saapuu ja sitten siirretään katse kohti Great Ocean Roadia. Aurinkorasva - check, kv-ajokortti - check, juomaa nestehukkaa torjumaan - check, rento (mallia "ota löysin rantein") asenne - check, kaikki muu - tarpeeton.