Melbourne, Heathmontin esikaupunki

Täällä ollaan, kello on sellasen varttia vaille puoliyö. Matkustaminen on kivaa, mikään ei mee koskaan niin kuin on suunniteltu. Mutta siitä kohta lisää.

Aamulla käytiin lyömässä musiikkiprojekti kasaan ja cd-levylle, sitten alkoi lennon lähdön venailu. Vähän tutkiskelin siinä faktoja Melbournesta, otin päiväunet ja siivosin huoneeni. Neljän pintaan aika lähteä bussilla kohti lentokenttää, sinne oli sellanen puolen tunnin matka henkilöautolla, mutta busseilla meni tunti.

Newcastlen lentokenttä ei ole mikään hirveän iso, sellainen Lappeenrannan kenttä enemmänkin kuin kansainvälinen megakompleksi. Mutta kyllä sieltä koneita lähti. Kamat tuttuun tapaan ruumaan ja turvatarkastuksen läpi, koneeseen ja unta palloon. Puolitoista tuntia lentoaikaa, 18.25 lähtö ja perillä 19.55. Oli vähän turbulenssia laskeutuessa pilvien läpi, eipä ookkaan aiemmin noin hyppyyttänyt.

Lentokentältä löytyi melko helposti Skybus, vuoden jokaisen päivän menopeli keskustaan. Satoi mummoja tai pieniä vihreitä miehiä, Skybus kulkee. 20 minsaa keskustaan ja sitten vuorossa taas tuttu "missä helvetissä mä oikein oon" -fiilis. Siis se, joka iskee aina ensi askelilla uudessa paikassa, huolimatta kuinka tarkkaan oot karttoja lukenut. Oikeesti, mä hommaan ensi reissulle kompassin, niin on ainakin joku hippa missä pohjoinen sijaitsee. Kun ei noita tähtiäkään näe pilvenpiirtäjien takaa.

Siinä hetken aikaa pyörittyä, ymmärsin taas kuinka paikallinen joukkoliikenne toimii, etsin käsiini vähän syötävää ja aikataulun perille. Heathmont sijaitsee sellasen 10-15km itään ydinkeskustasta, junalla n. tunnin matka. Ja kuten ikäväkseni 3 minuuttia myöhässä oikealle laiturille saavuttuani huomasin, junia kulkee vain tunnin välein.

Ongelmahan ei mulle ole suuri, mun aika on rajaton ja kyllä mä aina perille löydän, lopulta. Mutta alkoi tuo kello olla jo lähempänä kymmenen illalla, ja oli kuitenkin torstai-ilta = hemmojen täytyy mennä töihin aamulla = ne ei varmaan ihan hirveen pitkään viitsi mua venailla ylhäällä pelaten pasianssia tai mitä ikinä täällä tekevätkään aikaa kuluttaakseen. En kuitenkaan ollut menossa 24h hostelliin...

No, junassa sitten pari puhelinsoittoa ja todettiin että tulevat noutaan mua asemalta, vaikka se ei kaukana ollutkaan niin halusivat varmistaa että löydän perille. Pikkutirsat junassa ja siinä 5 minsaa ennen junan oletettua saapumista raotin silmiäni ja totesin saapuvamme Heath-johonkin. Close enough, kamat kasaan ja pihalle.

Siinä sitten loittonevia junan perävaloja katsellessani hieraisin silmiäni uudestaan ja totesin olevani Heatherdalessa, sellaset 3 asemaa ennen oikeata määränpäätä. Ja seuraava juna saapuu puolen tunnin kuluttua, 23.30. Jihaa.

No, puhelin kauniiseen käteen ja hunajaisella äänellä "etsäviitsisi" -keino käyttöön. Hetkinen aikaa ja neito valkoisella ratsullaan saapui mua noutamaan, kaunis anteeksipyyntö ja sinisten silmien räpyttely ja kohta keskusteltiin sitten vähän Suomesta ja suunnistuksesta.

Rouvan nimi on Mary ja herra on Jim, sellainen 60+ pariskunta. Sukunimenkin kuulin, mutta en pysty muistaan. Mulla on tällanen oma pihamaja, johon mahtuisi kymmenkunta ihmistä nukkuun helposti, telkkari, jääkaappi, liesi & ruuanlaittovälineet ja jopa internet-piuha. Omalla avaimella tietty. Aikamoista.

Ehkä olisi juu voinut paremmankin ensivaikutuksen tehdä, mutta minkäs teet. Eiköhän tääkin suomalaisella charmilla hoideta kotiin, onhan mulla tässä neljä päivää aikaa. Kukkia tädille ja kaljaa sedälle?

Huomenna sitten vuorossa Melbourne citytour, aikaseen ylös ja pyörimään. Kyllä tää voitoksi muuttuu.